JUN-EH, JUK1

5.5.2012 Jämsässä oli meidän ensimmäiset viralliset näyttelyt. Esiintyminen oli ensimmäinen niin koiralle kuin handlerillekin, mutta ihan hyvinhän se meni! Valitettavasti arvostelulappu on niin epäselvällä käsialalla kirjoitettu, etten saa siitä mitään selvää, mutta pääpiirteittäin arvostelu meni niin, että hyvärakenteinen, mutta juoksee vähän lyhyellä askeleella. Tuloksena siis JUN-EH ja sijoitus JUK1.

Kävimme näyttelykurssin Koirakeskus Doggiella ja siitä oli todella suuri apu tulevaisuutta ajatellen. Nada kehittyi siellä hirveästi, oppi rentoutumaan ja luottamaan. Nyt sen jalkoja saa jo asetella! Jos jonkun tekisi mieli mennä näyttelykurssille, mutta epäilee asiaa, niin minä kyllä suosittelen sitä todella paljon. Koira tottuu muiden koirien läsnäoloon ja olosuhteet on ihan samat kuin kehässäkin. Hampaat tutkitaan joka kerta useampaan otteeseen, joten sekään ei enää hirvitä. Mulla ei siis ole kuin positiivisia kokemuksia!

Dingolina's Perky Piranja 10kk

Vain koirallinen sen ymmärtää

Aikaisemmin mainitsin, että meillä on pieni juoksuhaaste, jos JYP voittaa mestaruuden. Niinhän siinä sitten kävi, että meidän porukka joutuu syksyllä juoksemaan Finlandia Marathoniin, eripituisia matkoja. Mun täytyy juosta niin sanottu "Finlandia kymppi", eli 14km, kerran Jyväsjärven ympäri.

Ollaan silloin tällöin nyt käyty Nadan kanssa juoksemassa ja nyt viime aikoina vähän useammin. Eilen sitten huristeltiin Tikkakosken pururadalle ja heitettiin lenkki niin, että muuten ihan rauhallisesti ja aina ylämäkeen spurtti. Oli muuten koirakin aika poikki, kun sen piti tottakai pysyä kintereillä koko ajan (omasta mielestään), vaikka olikin vapaana! Täytyy kyllä sanoa, että nukutti molempia aika hyvin... 

Pats lenkillä Tikkakoskella

Täytyy vielä uudestaan hehkuttaa tuota meidän erittäin paljon parantunutta perustottelevaisuutta, sillä eilenkin kun tuli ihmisiä vastaan ja pyysin Nadaa luokse, niin se tuli jokaisella kerralla välittömästi. Muutaman kerran vastaantulevat ihmiset ehti jo ihan sen nenän eteen, mutta se tuli silti.

Nada on alkanut aikuistua ja se riiviökausi loppua, siitä on tullut kertakaikkiaan niin ihana. Pienempänä se ei oikein välittänyt rapsuttelusta tai läheisyydestä, mutta nyt se tulee aina halimaan ja hakemaan hellyyttä. Sitä ei uskoisi, miten suuria tunteita voi koira herättää, eikä sitä voi kuin koiran omistaja ymmärtää, miten paljon omaa koiraansa voi oikeasti rakastaa. Pats on mun paras koira <3 

Nada on nyt keksinyt, että se voi katsella parvekkeelta pihalle. Siellä se nyt sitten tykkää päivystää, kun lapsia vilistää hiekkalaatikolla. 

Partsinäkymät

Reeniä, reeniä

Me ollaan siis viimeaikoina reenattu. Ja reenattu. Ja vielä kerran reenattu.

Lajeihin on nyt kuulunut metsästysharjoitukset (lähinnä noutoja ja hakua), näyttelyharjoitukset ja vähän tokokin. Lisäksi ollaan sitten ihan hurjasti käyty lenkkeilemässä, kun vihdoinkin aurinko on kaivautunut esiin ja ilma on ollut aivan mahtava. Natsu on myös oppinut pelaamaan jalkapalloa ja se onkin meidän uusi huippuharrastus, rankkaa niin koiralle kuin omistajallekin pelata yksi yhtä vastaan!

Nadalla on nouto parantunut huimasti, nyt se ei enää mietiskele palauttamisen kanssa vaan tulee kutsusta suoraan luokse. Tämähän on ollut erittäin miellyttävää myös ajatellen ihan normaalia elämää, sillä nyt se tulee lenkilläkin joka kerta miettimättä, vaikka mitään palkkaa ei olisikaan tarjota. Musta tuntuu, että se pieni murkkukokeilu alkaa ainakin hetkeksi hellittää ja korvat palautua takaisin.

Metsästysharjoituksista on ollut suuri apu tämän noudon kanssa ja olen saanut sieltä muutenkin erittäin hyviä neuvoja koskien yleistottelevaisuutta. Ensimmäisellä kerralla kommentti meistä oli "nyt se koira vie sua etkä sä sitä koiraa". Siitä tilanteesta ollaan tultu huimasti eteenpäin ja jo seuraavissa treeneissä kokeneemmat kehuikin, että onpas Nadakin kertakaikkiaan rauhallinen. Näistä ohjeista mun täytyy kiittää hurjasti Juha Tuomasta ja Juha Lindrothia, sillä moni asia on auennut kunnolla vasta nyt.

Metsästystreenithän on siis Keski-Suomen Spanielikerhon järkkäämiä ja samalla kerholla on nyt myös muutama kerta tokoilua Tiia Pellonpään (Tiian ja Pepen blogi) vetämänä. Jos yhtään kiinnostaa, niin kannattaa tulla mukaan! Paljon samanhenkisiä spanieli-ihmisiä ja koiratkin on ihan tavallisia, joten ei ole ainakaan mitään paineita. Toisissa treeneissä mulla itseasiassa olikin mukana Nella, kun jotenkin tuntuu ettei oma keskittyminen riitä tokoilemaan Nadan kanssa, ollaan yhdistelmänä ihan liian vauhdikas. Nellan kanssa on mukava touhuta, kun se ei paljon mistään hötkyile. Nadan kanssa ajattelinkin kokeilla agilityä, kun voisi vauhdikkaana lajina olla meille höyrypäille sopivampi.

Ajatus hieman rönsyilee taas kun teksti hyppii aiheesta toiseen, mutta näin yhteenvetona aikaisempiin kirjoituksiini, niin vesipelastus alkoi, mutta se järjestetään perjantaisin, mikä on aivan mahdottoman huono aika. Jätettiin se sitten väliin ja ilmoitin meidät verijälkikurssille, jota pidetään viisi kertaa ja on nyt sitten aina torstaisin. Sen lisäksi jatkuu nyt metsästystreenit silloin tällöin keskiviikkoisin.

Näyttelyhommista teen lähiaikoina ihan oman postauksen, kun siitä on niiiiiiin paljon kerrottavaa!



Nada treenaa noutoa