Vain koirallinen sen ymmärtää

Aikaisemmin mainitsin, että meillä on pieni juoksuhaaste, jos JYP voittaa mestaruuden. Niinhän siinä sitten kävi, että meidän porukka joutuu syksyllä juoksemaan Finlandia Marathoniin, eripituisia matkoja. Mun täytyy juosta niin sanottu "Finlandia kymppi", eli 14km, kerran Jyväsjärven ympäri.

Ollaan silloin tällöin nyt käyty Nadan kanssa juoksemassa ja nyt viime aikoina vähän useammin. Eilen sitten huristeltiin Tikkakosken pururadalle ja heitettiin lenkki niin, että muuten ihan rauhallisesti ja aina ylämäkeen spurtti. Oli muuten koirakin aika poikki, kun sen piti tottakai pysyä kintereillä koko ajan (omasta mielestään), vaikka olikin vapaana! Täytyy kyllä sanoa, että nukutti molempia aika hyvin... 

Pats lenkillä Tikkakoskella

Täytyy vielä uudestaan hehkuttaa tuota meidän erittäin paljon parantunutta perustottelevaisuutta, sillä eilenkin kun tuli ihmisiä vastaan ja pyysin Nadaa luokse, niin se tuli jokaisella kerralla välittömästi. Muutaman kerran vastaantulevat ihmiset ehti jo ihan sen nenän eteen, mutta se tuli silti.

Nada on alkanut aikuistua ja se riiviökausi loppua, siitä on tullut kertakaikkiaan niin ihana. Pienempänä se ei oikein välittänyt rapsuttelusta tai läheisyydestä, mutta nyt se tulee aina halimaan ja hakemaan hellyyttä. Sitä ei uskoisi, miten suuria tunteita voi koira herättää, eikä sitä voi kuin koiran omistaja ymmärtää, miten paljon omaa koiraansa voi oikeasti rakastaa. Pats on mun paras koira <3 

Nada on nyt keksinyt, että se voi katsella parvekkeelta pihalle. Siellä se nyt sitten tykkää päivystää, kun lapsia vilistää hiekkalaatikolla. 

Partsinäkymät

Eletään pellossa

Ihanaa, kun tulee kesä! Pääsee mökkeilemään ja rullaluistelemaan ja kaikkea ihanaa. Nadakin pääsee ensimmäistä kertaa elämässään uimaan. 

Mutta tähän hetkeen palatakseni, täytyy nyt sanoa, että kyllä todellakin huomaa meidän kaikkien olleen lomalla. Allekirjoittaneella on lieviä vaikeuksia päästä taas kiinni tähän normaaliin arkeen ja tuntuu, ettei millään jaksais raahautua koulunpenkille, kun olisi vaan kiva käydä lenkillä ja salilla ja valokuvata ja ja ja... Niin. Lomalla on ollut selvästi Nadakin. Korvat on hieman hävinneet ja tuo murkkuikä vielä tuo oman lisänsä soppaan. Nyt onkin sitten lenkkeilty ihan älyttömän hurjasti ja koitettu saada koiraa väsytettyä, jolloin on pystytty harjoittelemaan noutoja ja muita tokojuttuja niin, että makkara kiinnostaa enemmän kun kaikki muut.

Tässä kevään aikana meillä on tulossa hurjasti kaikkea uutta ja eiköhän se tästä taas lähde sujumaan. Tiistaitokot pyörivät Aholaidan kentällä ja sinne olisi tarkoitus suunnata aina kun pystytään. Kevään aikana alkaa Keski-Suomen Spanielikerhon järjestämä metsästyskoulutus, johon aiotaan ehdottomasti osallistua. Kaikki neuvot tuon noutamisen suhteen ovat erittäin tervetulleita. Sisällä koira tekee kaiken täydellisesti, mutta ulkona se haluaisi vaan lähteä hautaamaan dummya.

Huomenna meillä alkaa näyttelykoulutus Koirakeskus Doggiella, jossa oltiin myös pohjatyökurssilla. Kevään aikana kennelkerholla alkaa myös vesipelastus, näyttelyharjoitukset ja agility, joihin myös yritetään osallistua parhaamme mukaan. Tulossa on myös ennen toukokuun loppua peräti neljät mätsärit ja yhdet oikeat näyttelyt. Olen erittäin iloinen, että löytyi noita mätsäreitä nyt noinkin paljon, kun alkuvuodesta niitä ei ollut sitten missään. Saa Nada paljon harjoitusta ennen kesän virallisia näyttelyitä!

Meillä on myös juoksuhaaste; jos JYP voittaa mestaruuden, olemme erinäisellä porukalla sopineet osan juoksevan täysmaratonin, osa lupautui vetämään puolikkaan ja minä sitten lupasin juosta kympin. En ole juossut koko talvena ja otin muutenkin tavoitteekseni tuon kympin, joten vaikka JYP ei voittaisikaan, niin meikäläisen voi bongata tuolta Palokkajärveä kiertävältä reitiltä! Nadahan liittyy tähän olennaisesti, sillä se lähtee ehdottomasti minun kanssani juoksemaan.

JYPille erittäin paljon tsemppiä finaaleihin ja kovasti voittoa toivotaan!

P.S. Saako sinne maratoonikisaan ottaa koiran tsemppariksi?? :D

Juoksua kera koiran ja salia ihan itse

Moi!

Taas on kirjoittaminen vähän jäänyt ja tässä päivityksessä onkin nyt mukana hurjasti asiaa, niin koiratreeneistä kuin omistakin. Aloitan omillani sen verran, että hurahdin helmikuun alussa aivan täysin kuntosaliharjoitteluun ja hieman enemmän asiaan perehtynyt isäni laati minulle saliohjelmankin. Olen nyt uskollisesti käynyt treenaamassa 2-3 kertaa viikossa ja eron tosiaan huomaa. Painot ovat nousseet hurjaa tahtia ja käsissä on alkanut kiinteytyminen. Muualla tuota rasvakerrosta on sen verran, ettei lihakset ihan heti erotu ;)

Löysin kuitenkin aivan supermahtavan rahkaherkun, jonka voi syödä välipalana, mutta joka myös toimii oikein hyvin treenaajille, ilman että olisi hirvittävän hiilaripitoinen kaloripommi. Ja tämä sitäpaitsi maistuu ihan oikealta rahkalta, siis sellaiselta hyvältä! Tyyrishän tuo purkki on, 1,50€ kappale, mutta kyllä niitä raaskii silloin tällöin ostaa. Citymarketeista noita ainakin täälläpäin saa.

Kyseessä on siis SKYR (kuvat ja lisätietoa http://skyr.fi/):

Sitten voidaankin jatkaa koira-asialla, eli Nadan kanssa on nyt alettu tekemään juoksulenkkejä. Pohjatyökurssimme on nyt loppu, mutta meiltä jäi yksi kerta välistä, joten menemme korvaamaan sen viikolla 15. Nadalle on iskenyt oikein hillitön murkkuikä ja sehän tarkoittaa sitä, että sohvanreunaa on kiva härkkiä, sukkia on huippua varastaa ja varsinkin silloin sukasta on kiva vetää, kun se on ihmisen jalassa! Siksi päätinkin, että kakara alkaa olla nyt tarpeeksi vanha (eilen tuli 9kk) juoksulenkeille.

Eilen sitten painelimme puolen tunnin erittäin vauhdikkaan lenkin, juoksin itse niin kovaa kuin vain jaksoin koko matkan. Nadan hihna ei kiristynyt kertaakaan ja se pinkoi vieressä aivan onnessaan. Kuitenkin lenkin viimeiset 5min sain jo kiskoa sitä perässäni, joten selvästi väsytystaktiikka oli kohdallaan. Jatkossa luvassa kuitenkin pääasiassa pidempiä lenkkejä hitaammalla vauhdilla, kun oma tavoitteeni on kesän loppuun mennessä juosta 10km mielellään suhteellisen kevyesti.

Nyt kun tuli hiihtoa varten hommattua ne vetovaljaat ja muut asiaan kuuluvat vermeet, niin pohdin edelleen, että opettaisinko vetohommat juoksuharrastukseenkin. Toisaalta tekisi hirveästi mieli ja se voisi auttaa ensi talvena hiihtoon siirtymisessä ja sitten taas toisaalta haluaisin, että juostessa ei vedettäisi, kun oma nilkka ei aina ole ihan täysin kunnossa, että kestäisi niin kovaa menoa, varsinkin jos ei aina pysty astumaan sitten kovin tarkasti. Mietinkin sitä, että oppisikohan tuo yhdistämään vetovermeet siihen, että silloin saa vetää ja sitten kun ollaan normaaleissa lenkkitamineissa, niin silloin mennään sivulla? Onko kellään kokemuksia tällaisesta? Vai pitäisikö sitä sitten aina pinkoa kunnon vauhdilla :)

Vaikka eilen Nada olikin aivan uupunut lenkin jäljiltä, niin tänään se oli taas intopinkeänä lähdössä ja mentiinkin sitten rauhallisella tahdilla 45min ja molemmat jaksoivat oikein hyvin!

Voidaanko lähtee jo lenkille?

Tässä korissa Nada haettiin kotiin 8 viikon ikäisenä,
ei ihan mahdu siihen enää ;)

Nada 9kk, sehän näyttääkin jo ihan metsästyskoiralta!