Terveisiä Nellalta ja Nadalta!

Nella ja Nada haluavat toivottaa kaikille ihanaa aamua ja päivää ja kertovat samalla, että blogin kirjoittaja on lähdössä lomalle toivottavasti aurinkoiseen Lappiin! Takaisin täällä ollaan pääsiäisen jälkeen :)

Juoksua kera koiran ja salia ihan itse

Moi!

Taas on kirjoittaminen vähän jäänyt ja tässä päivityksessä onkin nyt mukana hurjasti asiaa, niin koiratreeneistä kuin omistakin. Aloitan omillani sen verran, että hurahdin helmikuun alussa aivan täysin kuntosaliharjoitteluun ja hieman enemmän asiaan perehtynyt isäni laati minulle saliohjelmankin. Olen nyt uskollisesti käynyt treenaamassa 2-3 kertaa viikossa ja eron tosiaan huomaa. Painot ovat nousseet hurjaa tahtia ja käsissä on alkanut kiinteytyminen. Muualla tuota rasvakerrosta on sen verran, ettei lihakset ihan heti erotu ;)

Löysin kuitenkin aivan supermahtavan rahkaherkun, jonka voi syödä välipalana, mutta joka myös toimii oikein hyvin treenaajille, ilman että olisi hirvittävän hiilaripitoinen kaloripommi. Ja tämä sitäpaitsi maistuu ihan oikealta rahkalta, siis sellaiselta hyvältä! Tyyrishän tuo purkki on, 1,50€ kappale, mutta kyllä niitä raaskii silloin tällöin ostaa. Citymarketeista noita ainakin täälläpäin saa.

Kyseessä on siis SKYR (kuvat ja lisätietoa http://skyr.fi/):

Sitten voidaankin jatkaa koira-asialla, eli Nadan kanssa on nyt alettu tekemään juoksulenkkejä. Pohjatyökurssimme on nyt loppu, mutta meiltä jäi yksi kerta välistä, joten menemme korvaamaan sen viikolla 15. Nadalle on iskenyt oikein hillitön murkkuikä ja sehän tarkoittaa sitä, että sohvanreunaa on kiva härkkiä, sukkia on huippua varastaa ja varsinkin silloin sukasta on kiva vetää, kun se on ihmisen jalassa! Siksi päätinkin, että kakara alkaa olla nyt tarpeeksi vanha (eilen tuli 9kk) juoksulenkeille.

Eilen sitten painelimme puolen tunnin erittäin vauhdikkaan lenkin, juoksin itse niin kovaa kuin vain jaksoin koko matkan. Nadan hihna ei kiristynyt kertaakaan ja se pinkoi vieressä aivan onnessaan. Kuitenkin lenkin viimeiset 5min sain jo kiskoa sitä perässäni, joten selvästi väsytystaktiikka oli kohdallaan. Jatkossa luvassa kuitenkin pääasiassa pidempiä lenkkejä hitaammalla vauhdilla, kun oma tavoitteeni on kesän loppuun mennessä juosta 10km mielellään suhteellisen kevyesti.

Nyt kun tuli hiihtoa varten hommattua ne vetovaljaat ja muut asiaan kuuluvat vermeet, niin pohdin edelleen, että opettaisinko vetohommat juoksuharrastukseenkin. Toisaalta tekisi hirveästi mieli ja se voisi auttaa ensi talvena hiihtoon siirtymisessä ja sitten taas toisaalta haluaisin, että juostessa ei vedettäisi, kun oma nilkka ei aina ole ihan täysin kunnossa, että kestäisi niin kovaa menoa, varsinkin jos ei aina pysty astumaan sitten kovin tarkasti. Mietinkin sitä, että oppisikohan tuo yhdistämään vetovermeet siihen, että silloin saa vetää ja sitten kun ollaan normaaleissa lenkkitamineissa, niin silloin mennään sivulla? Onko kellään kokemuksia tällaisesta? Vai pitäisikö sitä sitten aina pinkoa kunnon vauhdilla :)

Vaikka eilen Nada olikin aivan uupunut lenkin jäljiltä, niin tänään se oli taas intopinkeänä lähdössä ja mentiinkin sitten rauhallisella tahdilla 45min ja molemmat jaksoivat oikein hyvin!

Voidaanko lähtee jo lenkille?

Tässä korissa Nada haettiin kotiin 8 viikon ikäisenä,
ei ihan mahdu siihen enää ;)

Nada 9kk, sehän näyttääkin jo ihan metsästyskoiralta! 

"Studiokuvia"

Vapaapäivän kunniaksi yritin pitkästä aikaa kuvailla Nadaa sisällä.

Nada melkein 9kk

Nada melkein 9kk

Voiko olla söpömpi?

Sammakko <3

Tätä mieltä Nada on kuvien ottamisesta, booooring!

Meillekö sijoituskoira?

Olen aina aiemmin ollut sitä mieltä, että meille ei koskaan ikinä milloinkaan tule sijoituskoiraa, sillä haluan päättää koirastani ja sen kanssa harrastamistani asioista itse. Sattumusten kautta jouduin kuitenkin miettimään asiaa toden teolla; mitäs jos meille sittenkin muuttaisi sijoitusnarttu?

Ainakaan vielä meille ei sijoituskoiraa tai muutakaan koiraa ole muuttamassa, mutta sen verran voinen paljastaa, että tilannetta seuraillaan! Sijoitusasiaan palatakseni, minulla on ollut hieman ennakkoluuloja sijoitusta kohtaan ja mahdollisesti kuullut kauhutarinat ovat lisänneet niitä. Oikeastaan koskaan en ole kuullut tai lukenut keneltäkään hyvin menneestä sijoituksesta, mutta enemmän julkisuuttahan nuo huonosti menneet asiat saavat niin netissä kuin oikeassa elämässäkin ja tarinat kiertävät ja muuttavat muotoaan matkalla.

Onneksi sain keskustella asiasta kahden sijoitusnartun omistajan kanssa ja vakuutuin siitä, että suurin osa kasvattajista pystyy olemaan puuttumatta liikaa sijoituskoiransa arkeen. Minä kun haluan harrastaa koirani kanssa juuri sitä, mikä meistä molemmista tuntuu kivalta ja missään nimessä en halua harrastaa pahalla mielellä tai verenmaku suussa. Sain myös mielelleni rauhoitusta sen suhteen, että useimmiten synnytykset sujuvat hyvin ja erittäin erittäin harvoin sattuu kohdalle niin huono tuuri, että koira kuolee. Tietysti tulee sitten mieleen, että entäs jos se huono tuuri sattuu juuri minun koiralleni?

Toinen asia on kasvattajan mahdolliset vaatimukset tulosten tai harrastusten suhteen. Pystynkö täyttämään toiveet ja olemaan koulutuksellisesti sijoituskoiralle oikea omistaja? Tuleeko minulle mahdollisesti paineita harrastamiseen, vaikka kasvattaja ei painostaisikaan? Entäs jos menenkin jossain koulutusasiassa metsään ja virheen korjauksessa tuhlaantuu paljon aikaa? Ihan oman koiran kanssa ainakin saisi opetella vaikka kantapään kautta, jos ei muuten onnistu.

Tätä asiaa voin jäädä onneksi pohtimaan kaikessa rauhassa. Pahoittelen mahdollista tekstin sekavuutta, ajatukset hieman rönsyilevät päässä tämän asian suhteen ja niitä ei välttämättä saa purettua ulos täysin loogisesti :)

Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on koiran sijoituksesta?

Nada 8 viikkoa, juuri kotiutuneena

Nada 12 viikkoa

Koirakoulu peruttu

Tänään meillä olisi pitänyt olla pohjatyökurssin toiseksiviimeinen kerta. Hallin ovessa kuitenkin oli lappu, jossa luki että kerta on peruttu. Tästä keksimme kahden muun kurssilaisen kanssa sitten suunnata kurssin sijasta lenkkeilemään ja päädyimmekin jäälle reiluksi tunniksi. Pitkään aikaan en ole taas ehtinyt kirjoitella, joten näin tilannepäivityksenä voisin sanoa, että kurssilla sujuu oikein hyvin ja etenkin seuraamisessa ollaan edetty paljon. Tarkoituksena on vielä harjoitella noutoa ja ulkona toisten koirien ohituksia. Jokaisella kerralla ollaan nyt tehty myös luoksepäästävyysharjoituksia.

Palatakseni takaisin tämän iltaiseen lenkkiseuraan. Mukana menossa oli siis münsterinseisojauros Seri ja kultainennoutajatyttö Dana. Tämä koko poppoo on suunnilleen saman ikäisiä, joten hurja meno oli taattua. Hauskaa tässä hommassa on se, että tämä Dana asuu myös Lohikoskella, missä mekin asutaan. Kurssilla ovat siis Dana ja Nada Lohikoskelta, molemmat yhtä tärähtäneitä ;) Tuntuvat ainakin olevan ihan samalla aaltopituudella, leikit menevät aina ihan yksiin. Valitettavasti kuvamateriaalia ei tästä keikasta ole, kun niin extemporena lähdettiin, ettei ollut kameraa mukana.

Nada on nyt myös alkanut jemmailemaan herkkuluutaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja musta tuntuu, ettei se ole syönyt siitä juuri lainkaan. Tänään se löytyi fleecekankaiden välistä työhuoneen laatikosta. Hienosti Nada sen oli kuitenkin osannut kankaiden väliin peitellä!