lauantai 10. maaliskuuta 2012

Meillekö sijoituskoira?

Olen aina aiemmin ollut sitä mieltä, että meille ei koskaan ikinä milloinkaan tule sijoituskoiraa, sillä haluan päättää koirastani ja sen kanssa harrastamistani asioista itse. Sattumusten kautta jouduin kuitenkin miettimään asiaa toden teolla; mitäs jos meille sittenkin muuttaisi sijoitusnarttu?

Ainakaan vielä meille ei sijoituskoiraa tai muutakaan koiraa ole muuttamassa, mutta sen verran voinen paljastaa, että tilannetta seuraillaan! Sijoitusasiaan palatakseni, minulla on ollut hieman ennakkoluuloja sijoitusta kohtaan ja mahdollisesti kuullut kauhutarinat ovat lisänneet niitä. Oikeastaan koskaan en ole kuullut tai lukenut keneltäkään hyvin menneestä sijoituksesta, mutta enemmän julkisuuttahan nuo huonosti menneet asiat saavat niin netissä kuin oikeassa elämässäkin ja tarinat kiertävät ja muuttavat muotoaan matkalla.

Onneksi sain keskustella asiasta kahden sijoitusnartun omistajan kanssa ja vakuutuin siitä, että suurin osa kasvattajista pystyy olemaan puuttumatta liikaa sijoituskoiransa arkeen. Minä kun haluan harrastaa koirani kanssa juuri sitä, mikä meistä molemmista tuntuu kivalta ja missään nimessä en halua harrastaa pahalla mielellä tai verenmaku suussa. Sain myös mielelleni rauhoitusta sen suhteen, että useimmiten synnytykset sujuvat hyvin ja erittäin erittäin harvoin sattuu kohdalle niin huono tuuri, että koira kuolee. Tietysti tulee sitten mieleen, että entäs jos se huono tuuri sattuu juuri minun koiralleni?

Toinen asia on kasvattajan mahdolliset vaatimukset tulosten tai harrastusten suhteen. Pystynkö täyttämään toiveet ja olemaan koulutuksellisesti sijoituskoiralle oikea omistaja? Tuleeko minulle mahdollisesti paineita harrastamiseen, vaikka kasvattaja ei painostaisikaan? Entäs jos menenkin jossain koulutusasiassa metsään ja virheen korjauksessa tuhlaantuu paljon aikaa? Ihan oman koiran kanssa ainakin saisi opetella vaikka kantapään kautta, jos ei muuten onnistu.

Tätä asiaa voin jäädä onneksi pohtimaan kaikessa rauhassa. Pahoittelen mahdollista tekstin sekavuutta, ajatukset hieman rönsyilevät päässä tämän asian suhteen ja niitä ei välttämättä saa purettua ulos täysin loogisesti :)

Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on koiran sijoituksesta?

Nada 8 viikkoa, juuri kotiutuneena

Nada 12 viikkoa

8 kommenttia:

Katjamaarit kirjoitti...

Eipä ole kokemusta - enkä ole asiaan muutoinkaan perehtynyt (eli erittäin hyvä syy kommmentointiin). Mutta eiköhän se mene niinkuin missä tahansa koiran omistamisessa - jos on hyvät suhteet kasvattajaan niin tuskinpa tuossa ongelmia asioiden suhteen kun sovitaan mihin asioihin kenelläkin on sananvalta ja mitkä on odotukset.

Tuntuu ainakin meillä olevan hyvin suosittu (hmm, omistusmuoto?) tapa harrastajien keskuudessa.

...grreat, olipas paljon infoa antava kommentti ;)

Milla kirjoitti...

Omaa kokemusta ei ole, mutta samaa olen miettinyt, kun olen jossain vaiheessa ajatellut toisen koiran ottaa. Eli aika samoja ajatuksia päässä. :)

Kavereiden kokemukset ovat olleet hyviä (siis ne jotka tiedän). Mitään pahaa en ole kuullut muuta kuin mitä netistä on joskus lukenut. Itse varmaan katsoisin kasvattajan jonka tunnen tai jota joku osaisi suositella.

*jää pohtimaan asiaa..*

Sanni kirjoitti...

Katjamaarit, meidän rodussa on myös paljon noita sijoituskoiria ja olen myös ajatellut, että jos vain kasvattajan kanssa natsaa ja pelisäännöt on selvät niin tuntuuhan tuo muillakin onnistuvan! Tutulla tosiaan samalta kasvattajalta kaksi narttua sijoituksessa ja heillä on ainakin sujunut oikein hyvin.

Milla, mekin tosiaan tässä toista koiraa pohtiessä tähän asiaan törmättiin ja alan olla sitä mieltä, että miksipäs ei! :) Katsellaan, miten asiat etenevät.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!
Mulla on ollut yksi sijoitusnarttu ja nyt on toinen. Molempien kanssa on kaikki mennyt todella hyvin, kasvattajan kanssa ei ole tullut minkäänlaisia erimielisyyksiä. Olen saanut harrastaa tai olla harrastamatta kaikkea mitä itse haluan. Kasvattaja ei ole puuttunut mihinkään ja koirat ovat olleet kuin omiani. Toisen koiran synnytyskin meni hyvin, ja sain pennut jopa itselleni hoitoon viikon ajaksi. Tuota kokemusta en vaihtaisi mihinkään.
Minä kyllä suosittelen sijoituspentua, jos siihen mahdollisuus tulee!!

Sanni kirjoitti...

Kiitos erittäin paljon kommentistasi! Kiva kuulla tällaisia kokemuksia :)

Minna kirjoitti...

Itselläni on kotona ollut sijoituksessa koiria, ja olen sijoittanut kasvatteja. Jos haluaa omaa linjaansa jotenkin saada eteenpäin eikä vain teettää satunnaisia pentueita, on kasvattajalle melkein ainoa vaihtoehto sijoittaa koiria, jos haluaa kotona olevien koirien määrän pitää järkevissä mitoissa. Ei monikaan pysty linjansa joka pentueesta koiraa kotiin jättämään, eli jos ei sijoittaisi, niin linja katkeaisi.
Itse haluan, että minulla on aikaa jokaiselle koirayksilölle, etteivät ne ole vain keskinäinen lauma. Jos olisin niin rikas, ettei tarvisi käydä töissä, lapset olisivat isompia, etteivät tarvisi niin paljon huomiota ja aikaa, jos minulla ei olisi muita harrastuksia ja jos olisi oikein iso talo, niin ehkä koiramäärä kasvaisikin...
Ensimmäinen minulla ollut sijoitusnarttu kuoli tapaturmaisesti 1½-vuotiaana, mutta koska vakuutus oli kunnossa ja sopimus oli selkeä, niin vakuutus korvasi koiran kasvattajalle. Toinen sijoituskoirani sai 2½-vuotiaana sijoituspennut kasvattajalle, ja omistajuus siirtyi normaalisti minulle. Tästä pentueesta minulle jäi vielä sijoitukseen pentu itselleni. Koirat ovat olleet siis kahdelta eri kasvattajalta, ja kaikki on mennyt erittäin hyvin. Koirat ovat olleet kahdelta eri kasvattajalta, asioista on puhuttu ja on ollut hyvin avoimet välit puolin ja toisin. Minkäänlaista painostusta en ole kokenut. Eli tosi hyvät kokemukset!
Itse olen sijoittanut koiria. Ensimmäisen sijoitussopimuksen purin koiran ollessa vajaa 2v., koska mielestäni se ei ollut sijoitusyksilöksi sopiva. Perhe ei ollut sitä kouluttanut ollenkaan, mukava perhekoira kyllä, mutta esim. näyttelyihin tai taippareihin ei koiraa voisi viedä, koska sillä ei ole mitään tapoja... Tavallaan heidän vika, ja asiasta keskusteltiin paljon, mutta lopulta päätin koiran heille myydä. Heillä ilmeisesti ei ollut sitten tarpeeksi tietoa sijoittamisesta. He varmaan kokivat minun puheet kouluttautumisesta painostavina, mutta minusta koiralla on oikeus tulla koulutetuksi yhteiskuntaan elämään yhdessä ihmisen kanssa. Sinänsä keinot ja tavat kouluttaa ovat koiran haltijan päätettävissä, kunhan ne noudattavat hyviä tapoja ja eläinsuojelulakia, hänhän sen koiran kanssa elää. Muut pari sijoitettua koiraa sen sijaan voivat hyvin, ja omistajien kanssa yhteistyö sujuu loistavasti.

Sanni kirjoitti...

Kiitos Minna kommentistasi! Minulle on itsellenikin tärkeää, että koira on yhteiskuntakelpoinen ja sen kanssa voi käydä eri paikoissa ja harrastuksissa. Johan se on omistajallekin pidemmän päälle rasittavaa, jos koira ei osaa käyttäytyä :) Sinuun olinkin yhteydessä viime kesänä, kun tämän ensimmäisen koiran hankinta oli meille ajankohtainen. Mukavaa, että eksyit meidän blogiin, ilmeisesti tuolta sprinkkuryhmän kautta.

Alkaa täällä päässä tuntua nyt siltä, että jos jossain vaiheessa sijoitusasiaan palataan, niin tämä tyttö vastaa ehdottomasti kyllä :)

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.