Ensimmäiset vetotreenit takana

Nimittäin hiihtoladulla. Eilen illalla huristeltiin Tikkakoskelle kokeilemaan, että kuinkas se Nada suksien edessä toimisikaan. Alku olikin aivan järjetöntä poukkoilua ladun puolelta toiselle ja hajut veivät nenää enemmän kuin vauhti.

Onneksemme paikalla oli asiantunteva pariskunta, joiden parivuotias koira lähti Natsulle jänikseksi ja kyllähän se veto sieltä löytyi! Valitettavasti jäniskoira oli vaan niin nopea, että Natsu kadotti sen näköpiiristään melko nopesti. Sitten jäätiinkin ihmettelemään, että mitäs sitten? Saimme kuitekin tosi hyvän lyhyen pätkän vetoa, joten kehuimme koiraa hurjasti ja lähdettiin kotiin. Nadahan ei saa vielä edes kunnolla vetää, kun on niin nuori ja kehittyminen kesken. Eli nyt lähinnä käydään katselemassa meinikiä ja ottamassa lyhyitä pätkiä ja katsotaan, miten tästä jatkuu!

Valjakkohiihdossa on tärkeää, että treeni lopetetaan, kun koira ei jaksa vetää, vaan jää siihen rinnalle hölköttelemään. Kuntoahan tämä laji vaatii niin koiralta kuin omistajaltakin, eli voi olla, että allekirjoittaneen täytyy nyt lähteä hiihtämään tosissaan, jotta pysyy ensi talvena koiransa perässä ;)

Sain myös vinkkejä hyvistä varusteista (meillä oli testauskerralla vain tavalliset valjaat ja liina) ja pistinkin tilaukseen nimenomaan vetohommiin tarkoitetut valjaat (Faster valjas - ZeroDC, 40€), ManMatin retkivetovyön 34€ ja tietenkin tuohon väliin sopivan retkivetonarun 23€. Nämä kaikki tilasin Suomen Valjakkourheilijoiden Liitolta. Alla kuvassa tuo retkivetovyö, josta menee remmi myös jalkojen välistä. 

Lähde: http://www.vul.fi/postimyynti2.htm

Lähde: http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/koirahiihto.htm