torstai 16. helmikuuta 2012

Hurjasti kuulumisia; kaulapantaa, seisotusta ja tokoilua

Sain vihdoin tekemästäni kaulapannasta kuvan koneelle, niin täytyyhän se jakaa tännekin! Pantahan meni äitini koiralle, irlanninsetteriuros Voitolle. Ajattelin vielä tehdä Nadallekin oman, kunhan työ- ja opiskelukiireet jättävät hieman aikaa myös ompelemiselle.

Voiton kaulapanta siis, leveys tässä on 40mm ja pehmusteena fleeceä. Koristenauhoja on tarjolla samanlaisena, sekä muuten samanlaisena, mutta väreinä vaaleanpunainen, lila, aprikoosi, vaaleanvihreä ja pinkki. Kaikissa siis tuollaiset valkoiset pallot.

Muita koristenauhoja on tarjolla kapeampia valkoista, jossa renkuloita, vaaleanpunaista renkuloilla ja valkoista, jossa on pinkkejä ja vihreitä ympyröitä & palloja. Pehmusteeksi näihin saa fleeceä, trikoota tai collegea tai kokonaan ilman pehmustetta, jolloin koristenauha tulee halutessasi molemmin puolin. Pannan saa puolikuristavana tai säädettävänä ja kaikki pannat tehdään kestävästä nylonnauhasta.
























Sitten Nadan seisotukseen. Ollaan edelleen ahkerasti harjoiteltu ja nyt vihdoin tuntuu, että se alkaa tuottaa tulosta. Edelleen ne etujalat nojaa hieman väärään suuntaan, mutta olen onnistunut namilla ohjaamaan niitä paremmin. Laitan tähän vielä tänään otetun kuvan. Valitettavasti en pystynyt pitämään hännästä kiinni, kun jouduin kuvaamaan itse samalla, kun syötän namia.

























Tänään meillä on luvassa pohjatyökurssin kuudes kerta. Tähän mennessä siellä on sujunut ihan hirmuisen hyvin ja Nada on saanut monta uutta kaveriakin. Seuraaminen on nyt auennut koiralle paremmin ja se tarjoaa kontaktia ulkona ihan omia aikojaan. Onneksi minulla on aina takin taskussa muutama nami, niin pystyin palkkaamaan sen oikeasta suorituksesta. Hieman kyllä ensin hämmennyin, koska en todellakaan odottanut sellaista, enkä ollut normaalilenkillä edes yrittänyt vaatia sitä.

Sivulletulot ja perusasennon vaihdot sujuvat hienosti, Nada tekee työt täydellä innolla ja paikkakin alkaa olla nyt juuri hyvä. Pari senttiä saisi kuulemma tulla vielä lähemmäs jalkaa ja sitä ollaankin nyt harjoiteltu. Kurssilla harjoiteltiin myös pakkaspäivien aivojumpaksi asennon vaihtoja, eli istu-maahan, maahan-istu, maahan-seiso ja seiso-maahan niin, että koira ei saa liikuttaa tassujaan asennon vaihdossa. Toki istumaannousussa se etujalkojaan siirtää, mutta periaate siis on, että pylly pysyy paikallaan. Nada tekee tämänkin vauhdilla innokkaasti ja oppikin tuon todella nopeasti. Nyt vain tehdään vaihtoja noiden liikkeiden välillä, jotta koira ei osaa ennakoida.

Noutojakin ollaan harjoiteltu kotona ja keväällä alkaakin sitten metsästyskoulutus, jonka järjestää Keski-Suomen Spanielikerho. Nouto sujuu hienosti, dummy pysyy suussa ja koira juoksee vimmattua kyytiä istumaan nenän eteen, ihan mahtavaa. Ollaan myös siirrytty dummyn piilottamiseen ja hienosti se etsii sen ja tuo takaisin. Tarkoituksena olisi nyt siirtyä ulkona hieman pidempiin heittomatkoihin, mutta ajateltiin tätä kokeilla aluksi varulta liinassa, ettei koira pääse huitelemaan mihin sattuu. Täytyisi vain löytää sopiva paikka, naapurit eivät varmasti tykkäisi, jos tuohon parkkipaikalle menen sitä viskomaan.

3 kommenttia:

Milla kirjoitti...

Nada on kyllä todella etevä nuori neiti. ;) Meillä on vähän se motivointi ongelmana. Tuppaa muut koirat kiinnostamaan enemmän kuin harjoitukset. :D Noutokin on Iitan mielestä sitä, että kun lelu on kerran heitetty, sitä ei tarvitse takaisin tuoda. :D

Hyvä te! Tsemppiä jatkoonkin!

Sanni kirjoitti...

Joo Nada oli myös alussa sitä mieltä, että eihän mun nyt tätä lelua tarvi takasin tuoda :D Onneks tajus sitten, että homma on aikalailla eri kun on dummy käytössä ja sen se palauttaa aina. Alotettiin tosiaan sellasessa tilassa, ettei se pääse meidän ohi, vaan sen on pakko palauttaa se. Tosi nopeasti oppi, että dummy ei oo leikkiväline :)

Kiitos ja tsemppiä teillekin, eiköhän se siitä suju kun kakaralla alkaa mielenkiinto riittämään ;) Kyllä nimittäin meilläkin nenä vie melkosen ahkeraan tuolla metsässä välillä! Uskoisin, että kaikki vähän tasaantuu kun ikää tulee.

Milla kirjoitti...

Niin mäkin toivon! :D Joskus meinaa epätoivo iskeä, mutta yleensä tuo hassu pieni koira saa vain hymyn kasvoille. Pikkuhiljaa edetään ja katsotaan mihin päästään. ;)