Luin joku aika sitten Jan Fennellin kirjoittaman kirjan "Koulutan koirani". Kirjan kirjoittaja omistaa kuusi englanninspringerspanielia ja saksanpaimenkoiran.
Kirjassa keskitytään perinteisiin johtajuusasioihin ja selvästi ymmärrettäviin keinoihin vahvistaa johtajuutta. Oikeastaan kaikkia niitä asioita, joita kirjassa käsiteltiin, olin myös itse aikaisemmin jo ajatellut ja huomaamattani toiminut lähestulkoon kirjan neuvojen mukaan. Kirjan luettuani, ymmärrän kuitenkin selkeämmin syy-seuraus -suhteita, miksi koirani tekee niin kuin tekee ja mitä se yrittää tietynlaisella toiminnalla saavuttaa. Kirjan antamat ohjeet ovat niin selkeät, että niitä pystyy hyödyntämään jokainen perheenjäsen. Kirja on vaivaiset 184 sivua pitkä, joten suosittelen tätä ehdottomasti jokaiselle koiranomistajalle! :)
Haluaisin tähän loppuun poimia vielä muutaman pääasian kyseisestä kirjasta. Erittäin vahva keino ilmaista johtajuuttaan koiralle on eleruokinta. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset syövät aina ensin ja koira vasta sen jälkeen. Jos et ole aikeissa syödä ennen koiran ruokintaa, voit kuitenkin syödä esimerkiksi keksin omalta lautaseltasi, jonka jälkeen annat koiralle ruuan. Koiraan ei saa kiinnittää mitään huomiota silloin, kun sinä syöt.
Toinen asia on ne hillittömät hepulit, joita rakkaat ystävämme saavat, kun saavumme kotiin. Koiraan ei saisi kiinnittää mitään huomiota, kunnes se on rauhoittunut ja käynyt makuulleen rentoutuneeseen asentoon (ei kissamainen valmiina hyppäämään ylös -asento). Sen jälkeen koira tulisi kutsua luokse ja tervehtiä sitä. Kotiintuloesityksen pituus lyhenee päivä päivältä ja sen voin luvata, koska testasin sen itse.
Näin loppulauseena voisin sanoa, että koira on paljon onnellisempi ja vähemmän stressaantunut, kun se tietää, kuka on pomo, eikä sen tarvitse yrittää ottaa vastuuta koko perheestä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti